Pikkupelimannista "Musiikin kaupparatsuksi"

Harri on syntyperäinen helsinkiläinen ja näki ensi kerran päivänvalon 3. lokakuuta 1962. Syntymäpäivä sattuu vaa'an merkkiin, joten Harri onkin tasapainoinen, rauhallinen ja harkitseva, kuten monet vaaka-ihmiset.

 

Hanurinsoiton Harri aloitti 8-vuotiaana, ja jatkoi opiskelua Kalevi Pekkolan johdolla seuraavat viisi vuotta. Harri kertoo pitäneen paljon opettajastaan ja tämän tavasta opettaa, mikä on varmasti osaltaan vaikuttanut hyviin oppimistuloksiin.

 

Laulaminen tuli mukaan hieman myöhemmin, hanurin jälkeen. Eno rohkaisi Harria laulamaan ja hyvä, että niin teki. Nuoren pojan kirkas ja kaunis, mutta varma ääni on silkkaa lahjakkuutta, ja tämä on selvästi kuultavissa Harrin ensimmäisillä levyillä.

 

Kun soitto ja laulu on hallussa, pitää sitä iloa saada myös jakaa, joten seuraava luonnollinen askel oli keikkailun aloittaminen, johon Harri ryhtyikin jo 12-vuotiaana, paikallisten orkestereiden mukana. Genre ja tyyli oli perinteistä tanssimusiikkia. Harri kertoo katselleensa vanhaa muistikirjaansa, jonne oli jo nuorena poikana tallettanut ylös kaiken tärkeän. Sen mukaan, ensimmäinen keikka, josta sai oikein palkan, tuli soitettua 10. maaliskuuta 1974. Palkka oli 20 sen aikaista markkaa. Ensikeikasta tuli siis maaliskuussa 2014 täyteen 40 vuotta!

Kunniakirja, vuosien saatossa vesivahingostakin selviytyneenä.

Lopullisen sysäyksen musiikkiuralle antoi kuitenkin osallistuminen iskelmälaulun SM-kilpailuiden vanhan tanssimusiikin sarjaan, vuonna 1977. Tuolloin vain 14-vuotias Harri päihitti kilpailussa monta kokenuttakin humppalaulajaa ja voitti oman sarjansa. Tämän seurauksena syntyi levytyssopimus levy-yhtiö EMI:n kanssa ja Harri pääsi työskentelemään monien eturivin muusikoiden ja säveltäjien kanssa. Alkoi Harrin tutustuminen levybisnekseen ja todelliseen keikkailuun, sekä ohjelmatoimistojen tutustuminen Harriin, minkä seurauksena keikkaa riitti ympäri Suomea.


Ennen täysi-ikäisyyttään Harri kulki keikoilla isänsä kanssa, joka toimi huoltojoukkona ja autonkuljettajana. Harri korostaakin vanhempiensa tärkeää panosta urallaan, etenkin sen alkupuolella.

 

Kaikki keikat eivät olleet tanssipaikkoja tai -lavoja. Yksi yleisön kannalta mielenkiintoisimmista "keikoista" lienee ääninäyttelijän rooli suomalaisessa elokuvassa. Kyllä, Harri on mukana suomi-filmissä!!! Kyseessä on Suomi-Filmin tuottama Kalle Päätalo-filmatisointi "Viimeinen savotta", vuodelta 1977. Elokuvan ohjasi itse maestro Edvin Laine. Elokuvan alkupuolella on kohtaus, jossa päähenkilö on 12-vuotias, hän taittaa matkaa ja laulaa kulkiessaan. Jostain tarvittiin komeaääninen poika laulua laulamaan näyttelijän suulla, eli siis "pleipäkkäämään", kuten nyttemmin sanotaan. Maestro Harry Bergström tunsi Harrin ja ehdotti häntä Edvin Laineelle. Loppu on elokuva- ja musiikkihistoriaa; Harri laulaa kotimaisessa elokuvassa näyttelijän suulla, mutta on täysin tunnistettavissa ihan omaksi itsekseen.

Julistemainontaa 1970-luvun loppupuolelta. Harri mukana esiintymässä.

Jo ennen kilpailuvoittoaan Harri oli kiinnittänyt maestro Bergströmin huomiota. Ensikosketus syntyi, kun Harrin koulun kuoro levytti pitkäsoitollisen Usko Kempin lastenlauluja vuonna 1975. Harry Bergström oli levyn sovittaja ja kapellimestari. Harri oli siis levyttänyt muusikko jo ennen kilpailuvoittoaankin.

Tuttavuudesta Harry Bergströmin kanssa koitui Harrille useita erilaisia, kiinnostavia ja tämän päivän näkökulmasta poikkeuksellisen hienoja esiintymistilaisuuksia, suorastaan legendaaristen ihmisten kanssa.

Näistä mainittakoon mm. MTV:n "Päiväkahvi"-lähetykset, joissa Harri esiintyi mm. Harry Bergströmin Trion säestyksellä, radion "Tervetuloa aamukahville"-ohjelmat, jotka paljastivat itse Niilo Tarvajärven nuoren Harri Nuutisen faniksi, sekä suora, Yleisradion 50-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetty "Tervetuloa aamukahville"-lähetys Finlandia-talosta.

 

Levytysurakin käynnistyi heti laulukilpailuvoiton jälkeen ja ensimmäinen pitkäsoittolevy ilmestyi vielä saman vuonna, 1977. Tältä levyltä, "Harri, laulu ja hanuri", löytyy mm. Jani Uhleniuksen varta vasten Harrille säveltämä ja sanoittama humppa "Souvarin kulta", joka monessa mielessä muodostui Harrin tavaramerkiksi. Tätä upeaa kappaletta ei ole vuosien aikana levyttänyt Harrin lisäksi kukaan muu, kuin Harrin oma idoli, Erkki Junkkarinen, vuotta myöhemmin, 1978, sekä Songilo, johon säveltäjä itse kuului, myös 1978.

 

Neljä ensimmäistä pitkäsoittolevyä ovat tyyliltään taattua tanssimusiikkia, mutta kaksi seuraavaa, "Soitto hanurin" (1982) ja  "Tumma ja tulinen" (1985) olivat enemmän ajan tyylin sävyttämää iskelmää. Toinen tärkeä kilpailukokemus Harrin uralta liittyykin nimenomaan kappaleeseen "Tumma ja tulinen", jolla Harri osallistui Kevään Sävel-kilpailuun, vuonna 1985. Alla video Harrin tv-esiintymisestä. "Tumma ja tulinen" kappaleesta muodostui pienoinen hitti, ja loistavan tanssittavuutensa ansiosta Harri esittää sitä keikoillaan edelleen.

Omia kappaleitaan Harri on tehnyt hyvin nuoresta. Jo toisella levyllään, "Syysruskan aikaan", kuullaan ensi kerran Harrin oma sävellys; nimikkokappale on Harrin säveltämä valssi. Omaa sävellystuotantoaan kuullaan myös kaikilla muilla myöhemmin julkaistuilla levyillä, lukuun ottamatta instrumentaalilevyä vuodelta 1990. Harri on myös tehnyt kappaleita useille muille artisteille (kuten Markus Allan), ja edelleen silloin tällöin häneltä kysellään pöytälaatikossa lepäilevien laulujen perään milloin kenenkin artistin toimesta.